maanantai 14. joulukuuta 2015

i'll be home for christmas

Jäiks, 10 yötä jouluun! Mulla ei ole enää kuin muutama hassu työpäivä jäjellä, ja sitten pääsen heittäytymään joululoman viettohon - vieläpä koto-Suomeen. Olen Suomeen lentämisestä hyvin, hyvin innoissani. Ajatus siitä, että pääsen näkemään kaikki rakkaat tyypit ja viettämään heidän kanssaan vuoden tunnelmallisinta juhlaa, on kerta kaikkisen ihana. Kotia ja omaa huonettakin on ihan kiva päästä näkemään.

Neljän Englannissa asutun kuukauden jälkeen olen selkeästi tottunut täällä oloon. Lontoon katukuva ei häikäise enää joka kadunkulmassa, jonka olen talsinut jo yli kymmenen kertaa. Kuulostaa hieman surulliselta, mutta ei se sitä sinänsä ole - tuttujen mutta upeiden maisemien ihasteluun pitää vain kiinnittää enempi huomiota, pysähtyä. Aivan kuten kotikaupungissa Kokkolassakin.

Olen viihtynyt Englannissa edelleen todella hyvin. Niin upeat ja nätit maisemat, ihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus, huumori, Lushin kosmetiikkaparatiisi, tubessa matkustamisen helppous ja hauskuus, kulttuurien kohtaamiset, nautinnolliset makuelämykset, tunne että joka puolella oikeasti tapahtuu jotain kivaa... Vaikka seikkailuni au pairina ei ole vielä edes puolessa välissä, voin jo nyt todeta että lähtöni au pairiksi on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Oon kokenut ja oppinut niin paljon.

Mikä on yllättänyt mut suuresti, on se kuinka Suomi on ollut tavallaan niin lähellä koko ajan - paloja Suomesta on löytynyt ympäriinsä. Senpä takia en olekaan Suomea niin kovin ehtinyt kaivata, vaikka ruuhkat, pahanmakuiset karkit ja talon sisälle hiipivä koleus välillä Suomi-ikävää herättäneet ovatkin. Lisäksi Englannista on käynyt selväksi ruuhkajunaan joutumista tai pahoja karkkeja huomattavasti vakavampia vikoja. Vaikka mun ei tarvinnut muuttaa ulkomaille tajutakseni, kuinka hyvä maa Suomi on, olen nykyään ehkä astetta tyytyväisempi Suomeen. Siis kyllähän Suomestakin huonot puolensa löytyy, itse asiassa taidan olla niistä tietoisempi kuin koskaan ennen. Viimeiset neljä kuukautta ovat kuitenkin vahvistaneet kovasti iloani siitä, että mulla on jemmassa haaveitteni opiskelupaikka - ja että se on juuri Suomessa.


Suomihan täytti noin viikko sitten 98 vuotta. Lontoon merimieskirkolla järjestettiin Suomen itsenäisyyspäivänä kauneimmat joululaulut, johon halusin ehdottomasti päästä osallistumaan. Suomalaisten joululaulujen lurittelua Lontoossa, why not. Ja vieläpä itsenäisyyspäivänä! Kuinka tunnelmallista. Ja sitähän se oli, erittäin tunnelmallista. Niin tunnelmallista, että joululaulujen lauleskelu tartutti muhun kaivatun joulumielen. Ennen itsenäisyyspäivää mulla ei ollut sitten yhtään joulufiilistä, siitäkään huolimatta että host-perheeni pystytti joulukuusen jo marraskuun vikana päivänä, leivoin (ja yritin kuunnella samalla joulubiisejä, huom yritin...) jouluisen juustokakun joulukuun alussa ja vaikka jouluvaloja on roikkunut joka puolella heti Halloweenin jälkeen. Kauneimmista joululauluista se kuitenkin onneksi tarttui. Nytkin kuuntelen par'aikaa jouluradiota, pohdiskelen joulun menua ja hykertelen - ainakin omasta mielestäni - onnistuneista joululahjahankinnoistani.

Tästä tuli nyt vähän kaaottinen postaus, mutta menkööt. Mielenkiintoista muuten nähdä, kuinkakohan eksoottiselta puutalot, sauna, metsät havupuineen ja suomen kielen käyttö kaupassa asioidessa tuntuu näin neljän ulkomailla asutun kuukauden jälkeen. Kohtahan se selviää.

Kutkuttavaa joulunodotuksen jatkoa!

PS. Postauksen kuvat ovat merimieskirkon joulumarkkinoilta, jotka järjestettiin marraskuun loppupuolella. Siellä oli pakko päästä piipahtamaa, ja enhän voinut olla sortumatta ostaa paria Fazerin herkkua ylikalleista hinnoista huolimatta. Mutta arvatkaapas oliko mulla sitä joulumieltä vielä tuossa vaiheessa? No ei.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015