maanantai 14. joulukuuta 2015

i'll be home for christmas

Jäiks, 10 yötä jouluun! Mulla ei ole enää kuin muutama hassu työpäivä jäjellä, ja sitten pääsen heittäytymään joululoman viettohon - vieläpä koto-Suomeen. Olen Suomeen lentämisestä hyvin, hyvin innoissani. Ajatus siitä, että pääsen näkemään kaikki rakkaat tyypit ja viettämään heidän kanssaan vuoden tunnelmallisinta juhlaa, on kerta kaikkisen ihana. Kotia ja omaa huonettakin on ihan kiva päästä näkemään.

Neljän Englannissa asutun kuukauden jälkeen olen selkeästi tottunut täällä oloon. Lontoon katukuva ei häikäise enää joka kadunkulmassa, jonka olen talsinut jo yli kymmenen kertaa. Kuulostaa hieman surulliselta, mutta ei se sitä sinänsä ole - tuttujen mutta upeiden maisemien ihasteluun pitää vain kiinnittää enempi huomiota, pysähtyä. Aivan kuten kotikaupungissa Kokkolassakin.

Olen viihtynyt Englannissa edelleen todella hyvin. Niin upeat ja nätit maisemat, ihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus, huumori, Lushin kosmetiikkaparatiisi, tubessa matkustamisen helppous ja hauskuus, kulttuurien kohtaamiset, nautinnolliset makuelämykset, tunne että joka puolella oikeasti tapahtuu jotain kivaa... Vaikka seikkailuni au pairina ei ole vielä edes puolessa välissä, voin jo nyt todeta että lähtöni au pairiksi on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Oon kokenut ja oppinut niin paljon.

Mikä on yllättänyt mut suuresti, on se kuinka Suomi on ollut tavallaan niin lähellä koko ajan - paloja Suomesta on löytynyt ympäriinsä. Senpä takia en olekaan Suomea niin kovin ehtinyt kaivata, vaikka ruuhkat, pahanmakuiset karkit ja talon sisälle hiipivä koleus välillä Suomi-ikävää herättäneet ovatkin. Lisäksi Englannista on käynyt selväksi ruuhkajunaan joutumista tai pahoja karkkeja huomattavasti vakavampia vikoja. Vaikka mun ei tarvinnut muuttaa ulkomaille tajutakseni, kuinka hyvä maa Suomi on, olen nykyään ehkä astetta tyytyväisempi Suomeen. Siis kyllähän Suomestakin huonot puolensa löytyy, itse asiassa taidan olla niistä tietoisempi kuin koskaan ennen. Viimeiset neljä kuukautta ovat kuitenkin vahvistaneet kovasti iloani siitä, että mulla on jemmassa haaveitteni opiskelupaikka - ja että se on juuri Suomessa.


Suomihan täytti noin viikko sitten 98 vuotta. Lontoon merimieskirkolla järjestettiin Suomen itsenäisyyspäivänä kauneimmat joululaulut, johon halusin ehdottomasti päästä osallistumaan. Suomalaisten joululaulujen lurittelua Lontoossa, why not. Ja vieläpä itsenäisyyspäivänä! Kuinka tunnelmallista. Ja sitähän se oli, erittäin tunnelmallista. Niin tunnelmallista, että joululaulujen lauleskelu tartutti muhun kaivatun joulumielen. Ennen itsenäisyyspäivää mulla ei ollut sitten yhtään joulufiilistä, siitäkään huolimatta että host-perheeni pystytti joulukuusen jo marraskuun vikana päivänä, leivoin (ja yritin kuunnella samalla joulubiisejä, huom yritin...) jouluisen juustokakun joulukuun alussa ja vaikka jouluvaloja on roikkunut joka puolella heti Halloweenin jälkeen. Kauneimmista joululauluista se kuitenkin onneksi tarttui. Nytkin kuuntelen par'aikaa jouluradiota, pohdiskelen joulun menua ja hykertelen - ainakin omasta mielestäni - onnistuneista joululahjahankinnoistani.

Tästä tuli nyt vähän kaaottinen postaus, mutta menkööt. Mielenkiintoista muuten nähdä, kuinkakohan eksoottiselta puutalot, sauna, metsät havupuineen ja suomen kielen käyttö kaupassa asioidessa tuntuu näin neljän ulkomailla asutun kuukauden jälkeen. Kohtahan se selviää.

Kutkuttavaa joulunodotuksen jatkoa!

PS. Postauksen kuvat ovat merimieskirkon joulumarkkinoilta, jotka järjestettiin marraskuun loppupuolella. Siellä oli pakko päästä piipahtamaa, ja enhän voinut olla sortumatta ostaa paria Fazerin herkkua ylikalleista hinnoista huolimatta. Mutta arvatkaapas oliko mulla sitä joulumieltä vielä tuossa vaiheessa? No ei.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

brighton osa 2 - tyrskyjä ja vaahtopäitä

Nyt seuraa jatkoa edelliseen postaukseen eli Brighton-kuulumisilla jatketaan! Yksi asia mistä olin erittäin liekeissä Brigtoniin matkustaessa oli se, että pääsisin näkemään meren. Paljasjalkasena kokkolalaisena olen täällä Lontoon lähistöllä asuessani kaivannut välillä aika kovastikin aaltojen kuohuja sekä meren suolaisia tuoksuja. Tuntui siis kyllä aika mielettömältä nähdä meri ja tuijottaa kohti ulappaa.


Ihasteltiin merta tovin verran (aika pitkän sellaisen) ja piipahdettiin sen jälkeen Brighton Pier -nimisellä laiturilla. Laiturille on rakennettu muun muassa pelihalli sekä huvipuistoalue. Kyseessä on siis varsinainen huvittelulaituri, ja tekemistä kyllä riittää kaiken ikäisille. En nyt ollut mitenkään superinnoissani tuosta paikasta, vaikka ihan mielenkiintoista siellä käyminen olikin. Ja kyllä, oli pakko kokeilla tuuria muutaman pelin ääressä. Ja ei, en voittanut mitään.

Suuntasimme Brigton Pieriltä vielä kahvittelemaan ja pyörimään Brightonin keskustassa. Oli kyllä upeita taloja! Yksi hulppea rakennus, Royal Pavilion, oli melko jännä näky. Kyseinen rakennelma toimi ennen kuninkaallisena asumispaikkana, jännän siitä tekee sen vahvasti intialaista rakennustyyliä edustava ulkomuoto. Royal Pavilionista oli muuten pienoismalli Brighton Toy and Model Museumissa! Laitoin siitä kuvan edelliseen postaus, jos kiinnostaapi tsekata se.


Brightoniin haluaisin kovasti vielä palata joskus kesällä tai loppukeväästä, sillä uskon että Brighton on varsin oiva kesäkaupunki. Silloin se pääse takuulla vielä paremmin oikeuksiinsa. Mutta söpö kaupunki on kyseessä, suosittelen siellä visiteeraamista lämpimästi!

lauantai 28. marraskuuta 2015

brighton osa 1 - visiitillä lelumuseossa

Oops... Blogin päivittäminen on nyt vähän jäänyt. Postattava materiaali alkaa ikävästi kasaantumaan, joten koitan nyt ryhdistäytyä ja saada jotain tänne raapusteltua!

Mulla oli tosiaan lokakuun loppupuolella koulujen half termin eli syyslomaviikon takia vapaata. Yhtenä vapaapäivistäni sovin lähteväni erään au pair -kaverini kanssa päiväreissulle Brightoniin! Oli mahtavaa suunnata jonnekin muualle kuin Lontooseen - vaikka Lontoo kuinka ihana ja monipuolinen onkin, mulla on siitä huolimatta suuri palo nähdä ja kokea Iso-Britanniaa paljon laajemmassakin mittakaavassa. Ja kohteitahan riittää, joissa vielä au pair -vuoteni aikana haluaisin päästä käymään.


Brighton on rannikkokaupunki Lontoosta etelään päin. Lontoosta sinne pääsee kätevästi ja suhteellisen edullisesti Victorian asemalta lähtevällä junalla. Mielestäni on tosi jees, kun täällä voi ostaa meno-paluulipun ilman sidottuja kellonaikoja. Jos haluat pullittaa lipustasi vähemmän, varmistat vain lähteväsi sellaiseen aikaan kun ei ole ruuhkaa (off-peak).

Me päätettiin suoraan junaasta päästyämme lähteä museovisiitille ihan juna-aseman nurkilla sijaitsevaan Brighton Toy and Model Museumiin. Museoon ei ollut ilmaista sisäänpääsyä, pääsylippu aikuiselta maksoi £6.50. Sanoisin, että museossa pistäytyminen oli kuitenkin hintansa väärti - siellä oli todella kiva käydä.


Museo koostui tosiaan vanhoista leluista ja pienoismalleista, joista vanhimmat taisivat olla jopa noin sata vuotta vanhoja. Leluja oli aikas metka tutkia ja ihmetellä, lemppareitani olivat junat, väriloisto sekä tarkat yksityiskohdat. Katsokaapa vaikka noita pyykkipoikia tuossa kotileikkikalujen keskellä?! Niin söpöt! Mieleen jäivät kyllä myös ei-niin-söpöt nuket ja pehmolelut, jotka olivat melko karmivan näköisiä :D tuntui myös melko surulliselta katsoa, kuinka lapsilla on ollut leikkikaluina kaikkea sotaan liittyvää aina tinasotilaista rintamalla loukaantuneita sotilaita hoitaviin hoitajiin. Ja sukupuoliroolit - miten vahvasti niitä onkin lapsille tuputettu.

Tässäpä oli ensimmäinen, museovisiittiin painottunut osa Brightonista. Seuraava tulee hyvin piakoin, joten stay tuned! Luvassa ainakin kuvia meren tyrskyistä Brightonin rannoilta.

tiistai 10. marraskuuta 2015

halloweenin aikaan

Heips! Lokakuun viimeisenä viikonloppuna juhlistettiin Halloweenia, joka on Englannissa aika isokin juttu. Lapsilla on tapana lähteä trick or treat -eli karkki vai kepponen -kierroksille, mikä muistuttaa paljolti Suomen virpomista. Musta on kyllä tosi tylsää, ettei Suomessa Halloweenia vietetä sen enempi. Pienimuotoisia Halloween-kekkereitä olen elämäni aikana koittanut viettää (monesti synttäreideni yhteydessä, oon syntyny pyhäinpäivän aattona) mutta eipä sitä kovin vaikuttavin menoin ole kuiteskaan tullut juhlistettua.

Nyt pääsin kuitenkin lähemmäs sitä "oikeaa Halloweenia"! Host-perheessäni minä ja lapsukaiset kaiversimme kurpitsalyhdyt, mä siis ekaa kertaa elämässäni. Kurpitsan kaivertaminen oli todella hauskaa puuhaa, taidan tästä lähtien ottaa kurpitsalyhdyn teosta joka vuotisen Halloween-perinteen. Meijän kurpitsalyhdyt voi käydä tsekkaamassa mun instagramista, mikäli kiinnostaa.


Varsinaisena Halloween-päivänä eli 31.10. lähdin seikkailemaan Lontooseen. Ulkona oli mitä kaunein syyssää ja niin lämmin, että takki oli pitkähihaisen paidan kanssa aivan liikaa! Ihanan ilman kunniaksi päätin suunnata aluksi paikkaan nimeltä Primrose Hill ja voi elämä - olin ihan mykistynyt maisemista, jotka kyseiseltä mäennyppylältä aukenivat.

Primrose Hill on siis mäki Regent's Parkista vähän matkaa pohjoiseen. Regent's Parkista sinne on helppo kävellä ja löytää, kaiken lisäksi reitin varrella voipi samalla nauttia Regent's Parkin hurmaavasta tunnelmasta. Primrose Hill ei tosiaan ole mikään jyrkkä mäki, toisin sanoen sinne on hyvin vaivatonta kavuta. Itse asiassa yllätyin kuinka matalahkolta mäennyppylä näytti. Kontrasti mäen huipulla on aika huikea - vehreys ja silmien eteen aukeneva panoraama Lontoon keskustasta kaikkine pilvenpiirtäjineen näyttää tosi mielenkiintoiselta.

Primrose Hilliltä suuntasin vielä lähistöllä sijaitsevaan Camden Towniin. Camden on yksi niistä paikoista, joita olen odottanut näkeväni Lontoosta jo pitkään. Vähän hassua, että päädyin sinne vasta nyt. Camden Town on melkos suosittu paikka turistien keskuudessa. Siellä sijaitsee Camden Market ja Camden Lock Market, jotka keräävät paljon väkeä tutkimaan ja tekemään löytöjä. Camden Lock Market oli huomattavasti laajempi alue kuin olin ajatellut sen olevan. Siellä voisi viettää monta tuntia! Camden on tunnettu katukuvasta, jossa näkyy punk- ja goottityyliä, ja myös markkinoiden kojut ovat aarreaittoja niistä tyyleistä innostuneille. Sisäisen punkkarini takia olen Camdenista niin kovin kiinnostunut ollutkin, hehe.

Camden oli itse asiassa vielä upeampi kuin toivoin! Fiilis siellä oli todella nuorekas ja eloisa. Jostain syystä aloin vertaamaan meininkiä itä-Lontooseen ja pakko sanoa, että kyllä Camden vie voiton! Ympäristö on paljon viihtyisämpi värikkäine taloineen, markkinahumun ja eloisuutensa takia. Camdenissa voi kulkea myös kanaalin vartta pitkin, joka onkin seuraavan Camden Town -visiitin must-juttu tehdä.

Halloweenit juhlittua täällä siirryttiin Bonfire Night -nimisen juhlan viettoon. Koko viime viikonloppu meni ilotulitteiden pauketta kuunnellessa ja välillä niiden loistoa ihastellassa. Bonfire Night on peribrittiläinen juhla, sitä vietetään tosiaan sen kunniaksi ettei hemmo nimeltä Guy Fawkes onnistunut räjäyttämään Lontoon parlamenttitaloa 1600-luvulla. Onhan siinä ihan kiva syy ampua raketteja.

Ai niin, Halloweenin ja Bonfire Nightin väliin mahtui myös mun synttärit! Täytin 4. päivä tätä kuuta 21 vuotta. Mulla oli tosi ihana päivä! Host-perheeni muistamiset ja rakkaideni viestit Suomesta ilahduttivat kovin. Siis hädin tuskin kelasin synttäreideni koittavan tässä kuussa, jotenkin en niitä niin kovasti odottanut. Ikäkriisi kaiketi... tai no ei oikeastaan.  Näin on ihan hyvä. Sopivasti onnellinen.

lauantai 24. lokakuuta 2015

piknikkipäivä



Lokakuun alussa tuli tehtyä reissu Lontooseen tapaamaan myös vähän isomman au pair -porukan kanssa. Olimme suunnitelleet järkätä piknikin! Näinpä me sitten tavattuamme Bayswaterin asemalla lähdimme talsimaan kohti meidän piknikkipäivän puistoksi valikoitunutta Kensington Gardensia, ruokakaupasta ostettujen eväiden kera tietenkin. Kensington Gardens tarjoaa kyllä aika erinomaiset puitteet piknikille. Puisto on muutenkin tunnelmaltaan kovasti mieleeni, se on jotenkin niin suloinen.

Kensington Gardensissa sijaitsee Albert Memorial -muistomerkki, mikä on melko vaikuttava näky sitä kohti käveltäessä. Muistomerkkiä vastapäätä, aivan Kensington Gardensin ulkopuolella, sijaitsee Royal Albert Hall, joka on Lontoossa hyvin suosittu konserttisali. Siellä olisikin kiva päästä käymään jossain konsertissa. Se voisi olla nimittäin aikas upea elämys.

Piknikin jälkeen päätettiin vielä mennä Trafalgar Squarelle, ja sieltä ihastelemaan Big Beniä ja London Eyeta. Trafalgar Squarea en ollutkaan vielä au pair -aikanani nähnyt. Mieleeni nousi kovin ne fiilikset ja hetket koulun kautta tehdyltä Lontoo-reissulta, kun käppäilimme ympäri Trafalgar Squarea, ja kuinka kosketimme jokaisen pronssisen vartiossa istuvan leijonapatsaan käpälää. Tassut koskettamalla kuulemma takaa sen, että palaa vielä jonain kauniina päivänä Lontooseen, haha. Ainakin mun kohdalla tämä toteutui - antoivat leijonien tassut siihen onnea tai ei.

Pimeyden laskeuduttua maisemat Big Benin ja London Eyen suuntaan ovat aika maagiset. Lontoo täytyy kokea myös pimeässä, fiilis on (myös) tuolloin niin upea!

torstai 22. lokakuuta 2015

kanelipullan tuoksua marylebonessa

Kävin tämän kuun alussa parin muun au pairin kanssa Lontoo-reissulla. Kierreltiin aluksi Covent Gardenissa ja käytiin jossain ravintolassa syömässä lounasta. Syötyämme piipahdimme National Portrait Galleryssä, mikä oli ehkä pienoinen pettymys, sillä ilmaisella sisäänpääsyllä siellä pääsi näkemään ainoastaan vanhoja muotokuvamaalauksia muka-niin-tärkeistä ihmisistä = booooring. Audrey Hepburnista oli vielä tuohon aikaan National Portrait Galleryssä meneillään valokuvanäyttely, joka olisi voinut olla varsin kiehtova nähdä. Nyt vähän harmittaa, ettei tullut ostettua sinne lippuja.

National Portrait Galleryn jälkeen päätimme lähteä kävelemään kohti Marylebonea. Marylebone on alue Lontoossa, josta pidän hyvin, hyvin paljon. Siellä on tullut käveltyä jo aika monet kerrat.

Marylebone High Street ja siitä aina Oxford Streetille asti jatkuvat Thayer Street ja James Street ovat tosi ihania! Kaikki nuo kolme katua menevät siis peräkkäin samaa suoraa kohti Oxford Streetin vilinää, joten jos on aikeissa mennä Oxford Streetille, kantsii Marylebone High Street pitää mielessä.

Marylebone High Streetiltä löytyy kivoja putiikkeja, lukuisia houkuttelevia (ja ihmispaljoudesta päätellen myös hyvin suosittuja) kahviloita ja ravintoloita sekä toinen toistaan hienompia rakennuksia. Tunnelma siellä on tosi viihtyissä. Putiikeista kantsii tsekata ainakin kirjakauppa nimeltä Daunt Books (sieltä löytyy paljon Tove Janssonin kirjoja!), söpöä krääsää myyvä Cath Kidston sekä Skandium, joka on silkasta mielenkiinnosta hauska nähdä, sillä kyseessä on siis pohjoismaalaista designia myyvä pulju. Iittalan kynttilänjalkoja, muumimukeja ja Marimekkoa serveteistä lähtiäen löytyy vaikka millä mitalla!

Mulla on heittää myös yksi kahvilavinkki, nimittäin käännyttäessä Marylebone High Streetiltä New Cavendish Streetille löytyy pelkistetyn pohjoismaalaisella tyylillä sisustettu kahvila niemeltä Nordic Bakery. Kyseessä on suomalaisen (!) yrittäjän omistama kahvila, jonka toimipisteitä löytyy Lontoosta myös parista muusta osoitteesta. Kahvilan valikoima koostuu tietenkin suomalaisista / pohjoismaalaisista herkuista, kuten karjalanpiirakoista, ruisleivistä sekä kanelipullista. Kanelipullaviikolla huumaavat tuoksut ylettyivät ulko-oville saakka, eikä makukaan tuottanut pettymystä - suklaakanelipulla kaakaolla maistui niin ihanalta!

Kun ei kävele Marylebone High Streetilta Oxford Streetille päin, on toisessa suunnassa lyhyen kävelymatkan päässä ihastuttava Regent's Park. Kivenheiton päässä sijaitsee myös Paddington Street Gardens - pikkupuisto, jossa on esimerkiksi ihan kiva nauttia eväät. Tämän postauksen tokassa kuvassa esiintyvä patsas löytyy juurikin Paddington Street Gardensista.

Mulla alkoi muuten tänään melkeen viikon kestävä syysloma! Tarkoitus olisi ainakin käydä parilla päiväreissulla näkemässä uusia maisemia. Siis Lontoon ulkopuolella. Vaikka kuinka upea Lontoo onkin, on ihan mahtavaa nähdä muutakin maisemaa Iso-Britanniassa.