lauantai 25. heinäkuuta 2015

pori jazz

Viikko sitten perjantaina (17.7.) olin fiilistelemässä Porissa Pori Jazz -festareiden merkeissä! Kun keväällä selvisi, että Pori Jazzien perjantaipäivän artistikattaukseen kuuluu kolme brittiläistä tähtilaulajaa, liput kyseisille festivaaleille oli kerta kaikkiaan hankittava.

Porin Kirjurinluodon lavalle nousseet tähdet olivat Jessie J, Paloma Faith sekä Emeli Sandé. Viimeksi mainittu on lukeutunut pidemmän aikaa lempiartisteihini, ja olenkin haikaillut Emeli Sandén keikalle hartaasti jo kauan. Myös Jessie J on laulaja, jonka olen ajatellut haluavani nähdä livenä, sillä mimmin asenne ja monet kappaleet ovat kolahtaneet muhun ja lujaa. Paloma Faithin tuotanto taasen ei ollut mulle ennen Pori Jazzeja niin tuttua, vaikka hyvänä laulajana häntäkin olen muutaman kipaleen perusteella pitänyt.


Ekana lavalla tästä kolmikosta nähtiin Jessie J. Keikasta jäi todella hyvä mieli - Jessie J lauloi upeasti ja esiintyi luontevasti, mutta oli lisäksi jotenkin niin hauska ja sympaattisen oloinen. Who You Are oli illan aikana kuulluista kappaleista se, jonka aikana liikutuin eniten.

Jessien jälkeen lavalle nousi Paloma Faith, jonka aloitusta en ikäväkseni pystynyt jonottaessani ruokakojulle (...) seuraamaan kovin tarkasti. Paloma Faithilla ja hänen bändillään oli joka tapauksessa kivan energinen meno ja ihastuinkin kovasti moneen mulle ennestään tuntemattomaan kappaleeseen. Kuten Jessie J, myös Paloma Faith lauloi livenä hienosti.


Vikaksi Kirjurinluodon lavan valloitti Emeli Sandé, joka oli livenä juuri niin lumoava ja suloinen kuin olin toivonutkin. Monien vanhojen ja ihanien kappaleiden lisäksi Emeli Sandélta kuultiin myös yksi uusi kipale, en vain malttaisi oottaa uuden levyn julkaisua!


50. kertaa järjestetyillä Pori Jazzeilla oli kaiken kaikkiaan viihtyisä tunnelma. Pori Jazzien henkeen kuuluu, että ihmiset saavat tulla sinne hyvän musiikin nautiskelun ohella viettämään piknikkiä, ja aika moni niin oli tehnytkin. Joskus jos Pori Jazzeille vielä eksyn - ja tämän vuoden kokemuksen myötä voisin sinne mielelläni eksyäkin - viltin ja eväiden mukaan ottaminen ei olisi yhtään hullumpi idea.

Ai niin, sen lisäksi etten ollut aikaisemmin käynyt Pori Jazzeilla, nämä olivat myös elämäni ensimmäiset festarit ikinä! Kyllä se festarikärpänen taisi mua puraista, haha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti